toppuuttelu

substantiivi

1. Toiminta, jossa rauhoitellaan tai hillitään jotakuta.

   Hänen toppuuttelunsa auttoi tiimiä keskittymään tavoitteeseen.

Taivutus

yks. nom. toppuuttelu, yks. gen. toppuuttelun, yks. part. toppuuttelua, yks. ill. toppuutteluun, mon. gen. toppuuttelujen toppuutteluiden toppuutteluitten, mon. part. toppuutteluja toppuutteluita, mon. ill. toppuutteluihin.

Synonyymisanakirja

toppuuttelu

1. rauhoittelu, sovittelu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Toppuuttelu auttoi hillitsemään tilannetta.
Ystävä toppuutteli heitä ettei tulisi riitaa.
Toppuuttelu oli tarpeen.

Käännökset

Riimisanakirja

toppuuttelu rimmaa näiden kanssa:

sauhuttelu, puhuttelu, juttelu, huljuttelu, keikuttelu, liikuttelu, oikuttelu, kalkuttelu, herkuttelu, lirkuttelu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

toppis, toppuutella, toppuuttaa, toppuuttelu, toppuutus, tora