välttö

substantiivi

1. paikka, josta voi kulkea läpi tai ohitse

   Kujan kapeus tekee siitä haastavan välttön.

Taivutus

yks. nom. välttö, yks. gen. vältön, yks. part. välttöä, yks. ill. välttöön, mon. gen. välttöjen, mon. part. välttöjä, mon. ill. välttöihin.

Esimerkit

Hän kärsi ansiottomasta välttöön joutumisesta.
Välttö ei ollut hänen vikansa.
Keskityn välttämään tarpeettomat välttöt.

Käännökset

Riimisanakirja

välttö rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

välttämätön, välttävä, välttää, välttö, välys, välähdellä