valtakieli

substantiivi

1. Kieli, joka on virallisesti tunnustettu ja laajasti käytetty valtiossa.

   Suomi on Suomen valtakieli.

Taivutus

yks. nom. valtakieli, yks. gen. valtakielen, yks. part. valtakieltä, yks. ill. valtakieleen, mon. gen. valtakielten valtakielien, mon. part. valtakieliä, mon. ill. valtakieliin.

Synonyymisanakirja

valtakieli

1. majorisoitu kieli, kielivalta.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomessa on kaksi virallista valtakieltä.
Valtakieli on tärkeä osa kansallista identiteettiä.
Yhteinen valtakieli helpottaa viestintää.

Käännökset

Riimisanakirja

valtakieli rimmaa näiden kanssa:

ruskeakieli, kansliakieli, kirjakieli, sekakieli, virkakieli, salakieli, kapulakieli, viittomakieli, satakieli, metakieli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

valtaisuus, valtakamppailu, valtakausi, valtakieli, valtakirja, valtakulttuuri