villikko
substantiivi
-
kesyttämätön, hallitsematon tai vaikeasti hallittava (henkilö, eläin tai kasvi)
Hän on todellinen villikko, ei voi koskaan ennustaa, mitä hän tekee seuraavaksi.
-
Villi, riehakas lapsi tai nuori.
Synonyymisanakirja
villikko
-
metsäläinen, karkulainen, hulivili, kauhukakara, rasavilli, villilapsi, riiviö, ilkiö, raskali, hulivili.
Esimerkit
Hän oli luonteeltaan villikko.
Villikko lapsi juoksi pihalla.
Villikon energia tarttui muihin lapsiin.
Oli vaikeaa hallita pientä villikkoa.
Villikko ei pelännyt mitään.
Etymologia
Sana on diminutiivimuoto adjektiivista 'villi'.
Käännökset
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
| englanti |
rascal, mischief-maker (gloss) |
Liittyvät sanat
rasavilli, villivarsaLäheisiä sanoja
villikarju, villikarjuammunta, villikissa, villikko, villilapsi, villimehiläinen