vinkaisu
substantiivi
-
Lyhyt ja korkea ääni tai huudahdus.
Harakka päästi kovan vinkaisun nähdessään vaaran.
Taivutus
yks. nom. vinkaisu, yks. gen. vinkaisun, yks. part. vinkaisua, yks. ill. vinkaisuun, mon. gen. vinkaisujen vinkaisuiden vinkaisuitten, mon. part. vinkaisuja vinkaisuita, mon. ill. vinkaisuihin.
Esimerkit
Äkillinen vinkaisu keskeytti keskustelun.
Vinkaisu pakotti kaikki katsomaan suuntaansa.
Pieni vinkaisu päätti hiljaisuuden.
Käännökset
Liittyvät sanat
vinkaus, vingahdus