vinkaus

substantiivi

1. Lyhyt, korkeatihein ääni; vinkahdus.

   Tuuli teki ikkunaan pienen vinkaus-äänen.

Taivutus

yks. nom. vinkaus, yks. gen. vinkauksen, yks. part. vinkausta, yks. ill. vinkaukseen, mon. gen. vinkausten vinkauksien, mon. part. vinkauksia, mon. ill. vinkauksiin.

Synonyymisanakirja

vinkaus

1. vinkaisu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Paikasta kuului mystinen vinkaus.
Hän kuuli vinkauksen pimeässä.
Kissan vinkaus herätti perheen.

Käännökset

Riimisanakirja

vinkaus rimmaa näiden kanssa:

hankaus, lankaus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vinkaista, vinkaisu, vinkata, vinkaus, vinkeys, vinkeä