virkapuku
substantiivi
-
Virallinen vaatetus, jota käytetään virassa.
Poliisin virkapuku on helposti tunnistettava.
Taivutus
yks. nom. virkapuku, yks. gen. virkapuvun, yks. part. virkapukua, yks. ill. virkapukuun, mon. gen. virkapukujen, mon. part. virkapukuja, mon. ill. virkapukuihin.
Esimerkit
Virkapuku kuuluu työrooliin.
Hän pukeutui virkapukuunsa ja lähti kokoukseen.
Virkapuvussa on tiettyjä sääntöjä.
Etymologia
Virka + puku, jossa 'virka' tarkoittaa julkista tehtävää ja 'puku' tarkoittaa erityistä vaatetusta
Käännökset
| englanti |
livery uniform |
| ranska | uniforme (m) |
| saksa | Uniform (f) |
| kreikka | στολή (f) |
| unkari | egyenruha |
| italia | uniforme (m), divisa (f) |
| latina | ornatus (m) |
| puola | mundur (m), mundurek (m) (''school uniform''), uniform (m) qualifier rare |
| romania | uniformă (f) |
| venäjä | фо́рма (f), унифо́рма (f), мунди́р (m) qualifier (m)ilitary, also, обмундирова́ние qualifier (m)ilitary |
| ruotsi | uniform |
Slangisanakirja
-
formu
Liittyvät sanat
univormu, livree, papinpuku, sotilasvirkapuku, talaariLäheisiä sanoja
virkanimike, virkanimitys, virkapuhelu, virkapuku, virkapukuinen, virkarikos