kielikorva
substantiivi
-
kyky ymmärtää ja ääntää kieliä oikein
Hänellä on hyvä kielikorva.
Taivutus
yks. nom. kielikorva, yks. gen. kielikorvan, yks. part. kielikorvaa, yks. ill. kielikorvaan, mon. gen. kielikorvien kielikorvain, mon. part. kielikorvia, mon. ill. kielikorviin.
Esimerkit
Hänellä on hyvä kielikorva.
Kielikorva auttaa oppimisessa.
Musiikin harrastajat kehittävät kielikorvaansa.
Vieremä-nimen käsittivät ympäristön asukkaat, lohjalaiset, joilla oli huono kielikorva, johtuneen muka siitä, että kenraalska oli asettunut asumaan poikansa palstatilan "viereen"
Etymologia
Koostuu sanoista 'kieli' ja 'korva', tarkoittaen kykyä havaita kielen vivahteita.
Käännökset
| englanti |
ear for language languages, Sprachgefühl (gloss) |
Riimisanakirja
kielikorva rimmaa näiden kanssa:
keskikorva, kukkakaalikorva, välikorva, rytmikorva
Liittyvät sanat
kielitaju, korvaLäheisiä sanoja
kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikukkanen, kielikunta