orpopoika
substantiivi
-
poika, joka on jäänyt ilman vanhempia
Orpopoika kasvoi isovanhempiensa hoivissa.
Taivutus
yks. nom. orpopoika, yks. gen. orpopojan, yks. part. orpopoikaa, yks. ill. orpopoikaan, mon. gen. orpopoikien orpopoikain, mon. part. orpopoikia, mon. ill. orpopoikiin.
Esimerkit
Orpopoika leikki puistossa toisten lasten kanssa.
Hänestä tuli omatoiminen orpopojasta huolimatta.
Hänelle orpopoika oli kuin oma veli.
Etymologia
Muodostuu sanoista 'orpo' ja 'poika', tarkoittaen orpolasta.
Käännökset
| englanti |
orphan boy |
Riimisanakirja
orpopoika rimmaa näiden kanssa:
partiopoika, kukkopoika, pallopoika, rattopoika, ottopoika