rusakko
substantiivi
-
metsästettävä villikaniinilaji
Näimme suuren rusakon pellolla.
Taivutus
yks. nom. rusakko, yks. gen. rusakon, yks. part. rusakkoa, yks. ill. rusakkoon, mon. gen. rusakkojen rusakoiden rusakoitten, mon. part. rusakkoja rusakoita, mon. ill. rusakkoihin rusakoihin.
Esimerkit
Näin rusakon pellolla aamulla.
Rusakko loikki nopeasti pakoon.
Metsäpolulla vilisti rusakko.
Etymologia
Lainasana yhdistyneenä 'ruskea' ja 'jänis'; tarkoittaa ruskeaturkkista jänistä.
Käännökset
| englanti |
European hare |
Riimisanakirja
rusakko rimmaa näiden kanssa:
sakko, uhkasakko, pikasakko, kesakko, rikesakko, vesakko, parkkisakko, lakkosakko, kurinpitosakko, oheissakko
Läheisiä sanoja
rusahdella, rusahdus, rusahtaa, rusakko, rusaus, rusauttaa