rusauttaa
verbi
-
aiheuttaa rusaus eli voimakas ääni, esimerkiksi esineiden yhteentörmäyksessä
Hän rusautti pähkinän rikki.
Taivutus
yks. nom. rusauttaa, yks. gen. rusautan, yks. part. rusautti, yks. ill. rusauttaisi, mon. gen. rusauttakoon, mon. part. rusauttanut, mon. ill. rusautettiin.
Esimerkit
Hän rusautti sormensa naksumaan.
Rusautan aina selkääni aamuisin.
Oven voi rusauttaa kiinni.
Käännökset
Riimisanakirja
rusauttaa rimmaa näiden kanssa:
auttaa, sahauttaa, kiehauttaa, liehauttaa, lehauttaa, sihauttaa, kohauttaa, harhauttaa, murhauttaa, turhauttaa