vanhuusikä

substantiivi

1. Ikä, jonka saavuttamisen jälkeen henkilöä pidetään ikääntyneenä.

   Raja vanhuusiälle on Suomessa usein 65 vuotta.

Taivutus

yks. nom. vanhuusikä, yks. gen. vanhuusiän, yks. part. vanhuusikää, yks. ill. vanhuusikään, mon. gen. vanhuusikien vanhuusikäin, mon. part. vanhuusikiä, mon. ill. vanhuusikiin.

Synonyymisanakirja

vanhuusikä

1. seniorivuosi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän saavutti vanhuusiän 65-vuotiaana.
Vanhuusikä tuo muutoksia elämään.
Vanhuusiän kynnyksellä hän alkoi miettiä tulevaa.

Käännökset

Riimisanakirja

vanhuusikä rimmaa näiden kanssa:

miehuusikä, nuoruusikä, oppivelvollisuusikä, lapsuusikä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vanhuudenturva, vanhuus, vanhuuseläke, vanhuusikä, vanikka, vanilja

Keskustelu