vanikka

substantiivi

1. Kuivunut leipä tai leipäkuoret, joita usein käytetään karjan rehuna.

   Vanikkaa syötettiin eläimille talvella.

Taivutus

yks. nom. vanikka, yks. gen. vanikan, yks. part. vanikkaa, yks. ill. vanikkaan, mon. gen. vanikoiden vanikoitten vanikkojen vanikkain, mon. part. vanikoita vanikkoja, mon. ill. vanikkoihin vanikoihin.

Synonyymisanakirja

vanikka

1. känykkä, näkkileipä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Mummo leipoi vanikkaa sunnuntaiksi.
Vanikka on perinteinen suomalainen leivonnainen.
Hän herkuttelee vanikalla kahvin kanssa.

Käännökset

Slangisanakirja

• näkkileipä : Eiks oo ku vanikkaa, missä se ranskiski on?

Riimisanakirja

vanikka rimmaa näiden kanssa:

hanikka

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vanhuus, vanhuuseläke, vanhuusikä, vanikka, vanilja, vaniljajäätelö