vuodenaika

substantiivi

1. ajan jakso vuodessa, esimerkiksi kevät tai kesä

   Suomessa on neljä vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi.

Taivutus

yks. nom. vuodenaika, yks. gen. vuodenajan, yks. part. vuodenaikaa, yks. ill. vuodenaikaan, mon. gen. vuodenaikojen vuodenaikain, mon. part. vuodenaikoja, mon. ill. vuodenaikoihin.

Synonyymisanakirja

vuodenaika

1. kausi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomessa on neljä vuodenaikaa.
Syksy on monien lempivuodenaika.
Vuodenajat vaihtuvat hitaasti.

Käännökset

Riimisanakirja

vuodenaika rimmaa näiden kanssa:

vuorokaudenaika, raskaudenaika, pakanuudenaika, nuoruudenaika, lapsuudenaika, onnenaika

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vuodekatos, vuodekumppani, vuodelepo, vuodenaika, vuodenaikainen, vuodenaikaisilmiö