kannike

substantiivi

1. pieni kanto tai tönkkö

   "Hän istui kannikkeella."

Taivutus

yks. nom. kannike, yks. gen. kannikkeen, yks. part. kanniketta, yks. ill. kannikkeeseen, mon. gen. kannikkeiden kannikkeitten, mon. part. kannikkeita, mon. ill. kannikkeisiin kannikkeihin.

Esimerkit

Rakenteessa on kaksi tärkeää kanniketta.
Kannike tukee toista kannatinpalkkia.
Kannike on valmistettu kestävästä teräksestä.

Käännökset

Riimisanakirja

kannike rimmaa näiden kanssa:

vannike

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kannibaali, kannibaalinen, kannibalismi, kannike, kannikka, kannin