kiikku
substantiivi
-
leikkiväline, joka koostuu tangoista ja narusta tai köydestä
Lapset leikkivät pihalla kiikulla.
Taivutus
yks. nom. kiikku, yks. gen. kiikun, yks. part. kiikkua, yks. ill. kiikkuun, mon. gen. kiikkujen, mon. part. kiikkuja, mon. ill. kiikkuihin.
Esimerkit
Puutarhassa on uusi kiikku.
Lapset rakastavat leikkiä kiikussa.
Kiikku natisi vanhan puun oksalla.
Etymologia
Peräisin suomen kieleen ruotsin kielestä sanasta 'gunga'
sukulaissanat viro kiik. Englanniksi seesaw
Käännökset
Slangisanakirja
-
tyttö
Riimisanakirja
kiikku rimmaa näiden kanssa:
laikku, vaikku, meikku, oikku, luonnonoikku, roikku, pikku, prikku, tikku
Liittyvät sanat
keinahdella, keinuLäheisiä sanoja
kiikkeryys, kiikkerä, kiikkiin, kiikku, kiikkua, kiikkulauta